Historiikistä poimittua

Poimintoja Samu Nyströmin kirjoituksesta Työväenopiston polttaminen.

Klikkaa kuvia suuremmaksi

Vuonna 1924 laskettiin vesille opistolaisten 12 metriä pitkä soutuvene, jolle annettiin nimeksi ”Työväenopisto”.  

Täysin palvelleen Työväenopisto -veneen viimeinen matka oli muuttokuorman siirtäminen Lauttasaaresta Tarvon saareen. Tämän jälkeen Työväenopisto poltettiin opistolaisten juhannuskokossa 1954. 

Työväenopisto -veneestä ja Herttoniemen huvilasta alkoi aina 1900-luvun lopulle jatkunut kausi, jolloin kesä oli opistolaisuuden parasta aikaa. Kaupunki vuokrasi ensimmäisen huvilan opistolaisten käyttöön Herttoniemestä vuonna 1928. 

Kaupungin kasvaessa ja rantojen käytön muuttuessa huvila seilasi eri puolille kaupunkia: vuonna 1938 paikaksi tuli Lauttasaari, vuonna 1954 Tarvo ja vuosiksi 1970–2003 Vuosaari.  

Juhlat ja iltamat olivat erinomaisia työkaluja opistolaisuuden ylläpitämiseen.

Vauhtiin uusi työväenopisto ja sen uusi opistolaisyhdistys pääsivät vasta ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan jälkeen. Perinteisten lukukauden aloitus- ja päätösjuhlien lisäksi yhteisöllisyyttä ryhdyttiin rakentamaan monenlaisten iltamien ja vapaa-ajan retkien merkeissä.

Juhlat ja iltamat olivat erinomaisia työkaluja opistolaisuuden ylläpitämiseen. Ensimmäisten vuosikymmenien ajan työläisopiskelijoiden elämä oli täynnä vaikeuksia ja rasitusta. Opinnot tarjosivat toki hengenvaloa, mutta raskas elämä vaati rinnalleen myös huveja. Iltamat auttoivat opiskelijoita jaksamaan talven yli ja tarjosivat samalla monille mahdollisuuden koetella opistolla opittuja taitoja yleisön edessä. Usein iltamien vetonaulana saattoi olla nimekkäitä puhujia sekä artisteja. Vuosikymmenien kuluessa iltamissa esiintyivät niin Dallapé, Tapio Rautavaara kuin Jukka Kuoppamäkikin.