Hiljainen valo-näyttely

VALON HILJAINEN SOINTI JA KAUNIS MONIÄÄNISYYS

Näyttelyn saatesanat

Taide on kaikissa muodoissaan voimakas, säväyttävä, haastava ja rohkea toiminnan muoto. Maalaukset, piirustukset, elokuvat, kirjat ja tarinat sekä näytelmät siivittävät meitä lukijoina, katsojina sekä kokijoina kohtia mahdollisuuksien maailmaa, jossa oma ainutlaatuisuutemme nousee tekijöistä tärkeimmäksi.

Tämä taiteellinen rikkaus on toiminut Hiljainen valo –näyttelyn kannattelevana voimana. Näyttelyn teokset ovat poimintoja vuonna 2018 Zachris Castrenin säätiön apurahan saaneiden tuotannoista. Näyttelykokonaisuuttaa hallitsee valon hiljaisen soinnin ohessa kaunis moniäänisyys, joka syntyy erilaisten teosten ja tekijöiden kohtaamisesta.   

Näyttely on rakennettu yhdessä taitelijoiden kanssa ja heidän aktiivisuutensa on ollut keskeisessä roolissa kokonaisuuden luomisessa, jäsentämisessä ja toteuttamisessa. Kiitos tästä upeasta näyttelystä kuuluukin näyttelyyn osallistuneille, joiden taiteellinen työpanos toimii näyttelyn kantavana voimana.

Suurkiitos näyttelyn toteutumisesta ja järjestämisestä kuuluu myös Helsingin työväenopiston opistolaisyhdistys Ry:lle ja Zachris Castrenin säätiölle. Castren Säätiö tukee ja edistää kansansivistystyötä jakamalla apurahoja työväenopiston opiskelijoille opiston ulkopuolella tapahtuvia jatko- ja täydennysopintoja varten. Opistolaisyhdistyksen tarkoituksena on puolestaan kehittää yhteistyötä Helsingin Työväenopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä, ylläpitää ja edistää kulttuuri- ja harrastustoimintaa sekä kannustaa ja tukea opiskelua työväenopistossa sekä edistää aikuisopiskelua. Näiden molempien tahojen aktiivisella tuolle on ollut tärkeä rooli näyttelyn käytännön järjestelyissä ja rakentamisessa.

Tämä näyttely on syntynyt yksilöiden rohkeudesta ja tahdosta luoda sekä tehdä näkyväksi sitä mikä pakenee niin helposti sanoja; hiljaista kauneutta, joka soi valossa ja väreissä.

Helsingin työväenopiston puolesta toivotan kaikki näyttelyvieraat tervetulleiksi.

Hyvää, valon ja kauneuden täyteistä näyttelykokemusta.

28.2.2019 Helsingissä

Ville Pellikka

Tiimivastaava, Kuvataide

Helsingin työväenopisto

Kuvat näyttelyn avajaisista

Maija Viherän teoksia

 

Ryhdyin maalaamaan vuonna 2001 toteuttaen pitkäaikaisen haaveeni. Vasta mentyäni ensimmäiselle kurssille, huomasin, että olin vuosien varrella kerännyt itselleni aikamoisen määrän maalaamisen opaskirjoja! Olin siis ajatellut, että joskus…

Maalaan sekä öljyillä että akryylillä. Pidän eniten siitä, että ensin maalaan ikään kuin pohjatyön akryylillä ja sitten kirkastan ja rikastan sitä öljyllä.

Matkoilla käytän vain akryyliä nopean kuivumisen vuoksi. Matkoilla maalaan canvas-lehtiössä oleville lehdille – keveyden vuoksi.

Pidän expressionismistä, Nykyään teen yhä enemmän abstraktia maalausta leikitellen väreillä

 

Näyttelyn teoksista

 

Teos Viljandin kesää on maalattu elokuussa 2018 Viron Viljandissa, jossa Mika Vesalahti järjesti maalauskurssin raunioilla. Teos on maalattu ulkona akryylillä  6:lle eri paperille ilman eri luonnostelua. Paperit oli liimattu isolle pahville, joka lepäsi puulavan päällä. Aurinko paistoi ja oli kuuma. Etsin maaluksessa vilvoittavaa henkeä

Teos Metsälampi on maalttu etelä Ranskassa maalausmatkalla ystävien seurassa heinäkuussa 2018. Lavendelipellot tuoksuiva, aurinko paahtoi. Metsälampi virvoiitt raikkaalla vedellä, rauhoitti vedenlorinalla-

Teos Maalämpö on maalattu huhtikuussa 2018 Mika Vesalahden kurssilla. Aurinko paistoi ja toi valoa kevääseen. Lumi suli ja viemärikaivojen luona syntyi mustia aukkoja lumeen

Pirjo Harmainen

Maalaus on minulle rakas ja monikymmenvuotinen harrastus, jonka parissa rentoutuu ja nauttii mukavasta seurasta opiston kursseilla ja kesäkursseilla harrastusystävien kanssa.

Työskentelen pääasiallisesti öljyväri ja akryylimaaleilla, pidän väreistä ja varsinkin öljyvärin pehmeys ja työskenneltävyys kiehtovat. Vesiohenteinen öljyväri ja akryyli taas on puolestaan nopeaan työskentelyyn sopiva, varsinkin ulkona kesäkursseilla.

Ihailen suunnattomasti Postimpressionismia, erityisesti Vincent van Goghia, impressionisteja ja kubistista tyylisuuntaa. Itse kokeilen kaikenlaisia tyylisuuntia, mutta toivoisin kehittyväni abstraktimpaan suuntaa. Yleensä töistäni tulee todella pelkistettyjä, mutta realistisia.

 

Näyttelyn teoksista

Kaikki teokset on maalattu elokuussa 2018 Viron Viljandissa, jossa Mika Vesalahti järjesti maalauskurssin raunioilla. Kaikki on maalattu ulkona akryylillä paperille ilman eri luonnostelua, hetkeen tarttuen. Välillä aurinko porotti ja jokunen kerta tuli raju sadekuuro niskaan. Halusin kokeilla erilaisia maalaussuuntia ja tekniikoita, osittain samoista aiheista.

                              

Leena Paunamo

Vesivärimaalaus on harrastus, jossa oppimisen ja tekemisen ohella yllyttää jähmeää alitajuntaa liikkeeseen. Kuvasta tulee aina erilainen kuin on ollut tarkoitus, ja niin on tarkoituskin. Rakastan impressionisteja ja pyrin omassakin tekemisessäni kohti itteniläis- albersilaista värimaailmaa. Tämän näyttelyn nimestä, Hiljaista valoa, huolimatta, koen olevani enemmän koloristi kuin valöörin taitaja. Tärkeää on tunnelman tavoittaminen.  Kehityksen toivon kohdallani siirtyvän abstraktimpaan ja pelkistetympään suuntaan, vapaampaan ilmaisuun.

Näyttelyn teoksista

Esillä olevat kuvat on tehty viime kuukausina, ja ne toivon mukaan ilmentävät edellä mainittuja asioita. Impulsseja ovat antaneet lähiluonto ja –ihmiset.